maanantai 8. heinäkuuta 2013

Muka niin kiirettä.

Tänään aamun ensimmäinen asiakas tuli geelien poistoon ja manikyyriin.
Siihen varataan aikaa noin 40 minuuttia ja minulla meni reilu tunti, asiakkaan höpöttäessä ja höpöttäessä.
Asiakkaani oli oikeinkin miellyttävä ja mukava 55-vuotias naisihminen.
Hän oli kunnon puuma ja kertoikin avoimesti olevansa yksinelelijä mutta kumminkin haki seuraa pilkesilmäkulmassa ja olikin jo bongannut yhden kuntosalilta.
Sainkin olla tänään psykologi, elämän tsemppari ja olkapää.

Asiakkaiden kanssa on mukava jutella ja pidänkin paljolti asiakkaista joidenka kanssa juttu luistaa ja he jaksavat höpötellä kanssani mukavia. Turhia tai vähemmän turhia, näin kumminkin jäämme molemmat toistemme mieleen ja asiakkaan on mukava tulla uudestaan. Kun juttelee asiakkaan kanssa, asiakas jää mieleen ja näin voi vaikka kadulla törmätessään nostaa käpälän pystyyn, nostaa hymyn korviin ja morjenstaa. Asiakkaalle jää hyvä mieli ja hän tuntee olevansa tervetullut liikkeeseemme ja tietää minun muistavan hänet.On muutenkin mukava lukea ajanvarauskalenterista tuttu nimi, tietäen pääsevänsä työskentelemään jo tuttujen sormien kanssa. On myös niitä jotka vastaavat pakollisiin kysymyksiin ja muita höpöttelyitäni he eivät ota kuuleviin korviinsa. He ovat yleensä niitä, joillaka on oikeasti kiire tai stressiä ym. Silloin yleensä näen parhaaksi hoitaa työni hissukseen ja sutjakkaasti, näin saan nämä vähemmän puheiset asiakkaatkin tyytyväisenä päästää pois.
Mutta psykologiksi en luoja paratkoon kerkiä kun odottelutilassa odottaa nuori tyttö ripsienvärjäykseen,
Hän on istunut ja odottanut jo 5 miinuuttia liikaa ja selaa lehteä närkästyneenä!
No mutta onneksi sain tämän naisihmisen kauniisti pihalle tyytyväisenä ja varmasti jäämme toistemme mieleen puolin kuin toisinkin. Lopulta myös nuorempi tyttö lähti tyytyväisenä jatkamaan alemyyntien koluamista.
Kahvia naamaan ja eikun silmä kovana toljottamaan kouluttajani työskentelyä.
Hän tekee työnsä rutiinilla, nopeasti mutta huolellisesti. Hän saa kaiken näyttämään niin helpolta.
Pakostikin päähäni pomppaa ajatus, KYLLÄ MINÄKIN
niinpä siirryn huollattamaan omia kynsiäni.

Päätän rakentaa kynteni kokonaan uudestaan, eli aloitan uurastuksen poistattamalla poralla vanhan geelin ja tipin. Hampaat irvessä, itkusilmässä todeten tämä ei todellakaan ole niin helppoa kuin näyttää, varsinkaan itselleen. Lopulta sain kuin sainkin geelit pois ja päätin rakentaa normaalit, keskipitkät stiletot. ( Vain kirkkaat ja terävät) vasempaan käteeni.
Siirrän oikeaan käteen rakennuksen ja koristelut huomiselle. Tosin en tiedä tuleeko siitäkään mitään sillä viikonlopun sähellyksissä oikean käden keskisormi repesi irti. Sattui niin saamaristi ! Sormeni oli yltäpäätä veressä ja kouluttajani tänään huomasi oman kynteni olevan hieman irti reunasta. Auts!
No tälläisiä sattuu.


Lakkasin iltatylsyyksissäni Flormarin neon pinkillä ja lilalla, koristeena dotting toolilla pisteitä vastaväreittäin.
Otin kuitenkin lakat pois, koska en malttanut odottaa lakkojen kuivumista ja jo hetken päästä lakat olivatkin rypyillä ja lähteneet. Lakat löytyivätkin sitten loppupeleissä pöydän kulmista, sormilta ja ovenpielista.
Hmh. :)
















- Marika

2 kommenttia: